Mielikuva vapaasukelluksesta yleisesti on, että vapaasukellus on extremeurheilua. Vapaasukeltajat sukeltavat henkeään uhmaten satojen metrien syvyyksiin ja palkinnoksi saavat annoksen adrenaliinia ja tuntevat euforiaa päästessään takaisin pinnalle.
Vapaasukellus on kaukana extremeurheilusta. Vapaasukellus on rentouttava laji ja samalla hyvä harjoittelumahdollisuus todelliseen mielenhallintaan.
Kuva: Elina Manninen elinamanninen.com
Mitä extremeurheilu on?
Extremeurheilu määritellään usein fyysisesti erittäin vaativaksi ja vaaralliseksi liikuntamuodoksi, jossa ihmisen terveys tai henki ovat vaarassa. Extremeurheilijoiden tavoitteena on usein käynnistää elimistössä adrenaliinin tuotanto, joka saa lopulta aikaan mielihyvän tunteen.
Jos joku riskeeraa elämänsä saadakseen päivittäisen adrenaliiniannoksensa, pahimmillaan voidaan jopa ajatella kyseessä olevan riippuvuus.
Adrenaliinilla on tarkoituksensa ja siinä on myös paljon hyvää, mutta vapaasukellettaessa yritetään välttää adrenaliinin muodostumista.
Mihin tarvitsemme adrenaliina?
Adrenaliini tärkein tehtävä on auttaa meitä sopeutumaan stressaaviin tilanteisiin. Se auttaa meitä ylittämään itsemme. Vapisevat kädet, perhosia vatsassa, syvä keskittyneisyyden tila, lisääntynyt kestävyys ja voiman tuotto. Nämä kaikki ovat adrenaliinin aikaansaannoksia.
Adrenaliini laajentaa verisuonistoamme ja nopeuttaa sydämemme sykettä. Sen tehtävänä on auttaa sydäntä pumppaamaan lihaksiimme enemmän verta, jolloin meillä on enemmän voimaa ja kestävyyttä toimia.
Vapaasukeltajat eivät tavoittele tilaa, jossa elimistö käyttäisi mahdollisimman paljon happea. Päinvastoin. Vapaasukeltajan tavoitteena on käyttää mahdollisimman vähän happea ja säästää mahdollisimman paljon happea aivojen käyttöön. Voidaankin siis todeta, että adrenaliinin tuotanto pilaa sukelluksen.
Vapaasukellus on tässä suhteessa siis extremelajin vastakohta.
Jotta adrenaliinin tuotanto ei käynnistyisi, vapaasukeltajat löytävät itsensä usein harjoittelemasta todellista mielenhallintaa. (Lue blogi kirjoitus mielenhallista.)
Elimistö säästää happea
Kun pidätämme hengitystämme ja sukellamme, elimistössämme käynnistyy sukellusrefleksi (sukellusvaste), jossa elimistö käynnistä happea säästäviä toimintoja. Näitä ovat mm. sykkeen ja verenpaineen lasku, ääreisverenkierron heikkeneminen ja verenkierron keskittyminen aivoille ja tärkeille sisäelimille.
Yksi helppo tapa elimistölle säästää happea on yksinkertaisesti rentoutua. Kun lihakset eivät tee töitä ja ovat rentoina, ne eivät kuluta happea. Tietoinen rentoutuminen on ominaisuus, joka automaattisesti kehittyy vapaasukellusta harjoittelemalla. Kun ymmärtää miten elimistön voi rentouttaa halutessaan, siitä on hyötyä myös muualla, kuin vapaasukelluksessa.
Vapaasukeltajien tekemät hengenpidätysharjoitukset ovatkin helppo ja yksinkertainen tapa kehittää myös keskittymiskykyä ja opettaa elimistöä rentoutumaan.
BreathManual.com sivusto tarjoaa hengenpidätyksen harjoitusohjelman, jonka avulla voit helposti harjoitella hengenpidätystä kotona.
Vapaasukellus rentouttaa automaattisesti
Toisin kuin extremeurheilussa, vapaasukeltajan palkinto on syvä meditatiivinen ja rentoutunut tila. Vapaasukelluksessa itseään ei opeteta sietämään jännitystä vaan opetellaan järjestelmällisesti ymmärtämään ja tulkitsemaan mitkä seikat jännitystä aiheuttavat. Harjoittelun avulla oppii tulkitsemaan elimistöstä tulevia tuntemuksia, raakadataa, muodostamatta niistä adrenaliinin tuotannon käynnistäviä positiivisia tai negatiivisia tunteita. Opetellaan olemaan jännittymättä, ellei siihen ole todellista syytä.
Jos jännityksen ja pelon kohteita ei pysty analyyttisestti tulkitsemaan, adrenaliinin tuotanto käynnistyy ja mieli siirtyy selviytymistilaan. Silloin ei voi vapaasukeltaa.
Artikkelissa olevat linkit:
Lue blogi kirjoitus mielenhallista. - Blogi kirjoitus: Voiko mielenhallintaa harjoitella?