Vapaasukellukseen voi kuolla… mutta se on hyvin epätodennäköistä – varsinkin jos noudattaa sääntöjä ja ohjeita.
Sääntö numero yksi on, ettei IKINÄ PIDÄ SUKELTAA YKSIN. Myös sukellusparin tulee olla koulutettu vapaasukeltaja.
Suosittelen myös aina
– käymään ensin vapaasukelluskurssin
– aloittamaan harjoittelun pinnan päällä
– sukeltamaan vain, jos voi olla täysin varma turvallisuudestaan
– sukeltamaan vain rentona ja terveenä.
Kuva: Elina Manninen. elinamanninen.com
SÄÄNTÖ NUMERO YKSI: ÄLÄ KOSKAAN SUKELLA YKSIN
Kenenkään ei pitäisi koskaan mennä yksin vapaasukeltamaan. Mukana tulisi aina olla sukelluspari, joka seuraa koko ajan sukeltajaa pinnan päältä ja toimii turvasukeltajana.
Sukellusparin taitotason tulisi olla vähintään samalla tasolla kuin sukeltajan. Parille tulisi kertoa omista suunnitelmista ennen sukeltamista, ja hänen kanssaan pitäisi sopia sanattomista ja sanallisista merkeistä, joiden avulla tarkistetaan, onko sukeltaja kunnossa niin veden pinnan alla kuin päällä.
Sekä sukeltajan että sukellusparin tulisi käydä vapaasukelluskoulutus. Muista, ettei uimahallin hengenpelastaja ole turvasukeltaja. Ainakin Helsingin uimahalleissa, ja aivan varmasti monissa muissakin uimahalleissa, vapaasukeltaminen on kiellettyä. Helsingissä voi sukeltaa korkeintaan 25 metrin sukelluksia, ja niistäkin on syytä mainita uimavalvojalle. JA HUOM! Näitäkään ei tulisi ikinä sukeltaa ilman turvasukellusparia.
Suurin syy vapaasukeltajien kuolemiin on se, että VAPAASUKELTAJA ON SUKELTANUT YKSIN ja menettänyt syystä tai toisesta tajuntansa.
VOIKO VEDESSÄ TODELLA MENETTÄÄ TAJUNTANSA?
Kun veren happisaturaatio laskee liian alas, ihminen menettää tajuntansa. Näin elimistö pakottaa kehon rentoutumaan, jotta happea kuluisi mahdollisimman vähän.
Tajunnan menettäminen on vapaasukeltajien kuolemantapausten aiheuttaja numero 1. Mutta huomioi tämä: tajunnan menettäminen ei tapa, ihminen ei yleensä vedä vettä keuhkoihin edes tiedottomassa tilassa! Jos vapaasukeltaja menettää tajuntansa vedessä, turvasukeltajan tehtävä on tuoda sukeltaja pintaan. Elimistö tunnistaa olevansa pinnalla ja alkaa automaattisesti hengittää.
Vapaasukelluskursseilla opetellaan tunnistamaan kehon tuntemuksia ja omia rajoja, jotta tajunnan menettämistä ei koskaan tapahtuisi.
Yksi syy tajunnan menettämiseen voi olla hyperventilaatio. Jotkut uskovat, että hyperventilaatio auttaa keräämään kehoon enemmän happea. Se ei pidä paikkaansa! Kaikenlaista hengityksellä kikkailua kannattaa ehdottomasti välttää ennen sukeltamista. Ihmiset osaavat sukeltaa ihan luonnostaan ilman minkäänlaista kikkailua.
YouTubessa, televisiossa ja suoratoistopalveluissa näkee välillä itse oppineiden sukeltajien omia tekniikoita, joita jotkut lähtevät seuraamaan. Älä tee niin!
Omaksu oppisi aina vain koulutetuilta vapaasukellusopettajilta, jotka ymmärtävät ihmisen fysiologiaa ja joilla on vuosien kokemus ja tieto vapaasukeltamisesta.
Hyperventiloinnin sijasta vapaasukeltajan tulisi pyrkiä rentoutuneeseen tilaan, hengittää syvään ja rauhallisesti ja tyhjentää mieli. Rentoutuneena happea kuluu vähemmän, ja se riittää pitempään sukellukseen.
Vapaasukelluskursseilla opetellaan oikeanlaisia ja turvallisia hengitys- ja hengenpidätystekniikoita, jotka auttavat kasvattamaan hengenpidätysaikoja.
Tajunnan menettämiseen ei siis kuole, jos sukeltajan turvana on sukelluspari, joka nostaa tämän vedestä.
Älä siis koskaan sukella yksin. Ikinä.
SÄÄNTÖ NUMERO KAKSI: ÄLÄ OTA TURHIA RISKEJÄ
Sukella vain, jos olet terve. Älä sukella stressaantuneena, äläkä väsyneenä.
Vältä sukeltamista, jos et voi olla varma, että turvallisuuspuoli on kunnossa.
Älä myöskään sukella liian pitkälle tai syvälle. Vapaasukelluskursseilla opit tunnistamaan rajasi ja taitosi, ja pystyt sukeltamaan turvallisemmin vedessä.
Opettele vähitellen, askel askeleelta sukeltamaan pidempiä matkoja ja syvemmälle.
Vapaasukelluskursseilla 99 % aloittelijoistakin oppii pidättämään hengitystä 2 minuutin ajan. Oikeanlaisilla tekniikoilla opit siis sukeltamaan kauemmas ja pidempään turvallisesti!
Kertauksen vuoksi: älä ota tyhmiä riskejä, jotka voivat koitua kohtaloksesi.
SÄÄNTÖ NUMERO KOLME: KUUNTELE KEHOASI
Hengityksen pidättäminen aiheuttaa epämukavuutta, mutta siihen tottuu, kun oppii, mistä on kyse.
Epämukavuus johtuu hiilidioksidin kertymisestä kehoon. Se ei ole vaarallista, se on vain erilaista.
Tunnustele, miltä kehossasi tuntuu. Tiedä rajasi, valmista kehosi ja mielesi sukellukseen oikeiden tekniikoiden avulla ja toimi aina kehosi pyyntöjen mukaan.
Vapaasukeltajan pitäisi pyrkiä rentoon olotilaan monesta eri syystä, yksi niistä on se, että rentona ihminen tunnistaa kehonsa tuntemukset paremmin.
Vapaasukeltajan pitäisi oman kehon tarkkailun lisäksi osata tarkkailla sukelluskumppani kehoa.
Lue myös blogiteksti: Mitä kehossa tapahtuu, kun pidätän hengitystä?
TIEDÄ TÄMÄKIN: MISTÄ TIEDÄN, ETTÄ SUKELTAJA EI OLE KUNNOSSA?
Sukellusparin tulisi aina tarkkailla sukeltajaa. Kursseilla harjoitellaan tunnistamaan niitä merkkejä, joista näkee, ettei sukeltaja voi hyvin.
Tässä muutamia merkkejä, että sukeltaja tarvitsee apua:
Potkut hidastuvat tai liikehdinnästä tulee huolimatonta, tai sukeltaja ei pysty tarttumaan kunnolla köyteen.
Sukeltaja puhaltaa ilmaa pois. Vapaasukeltaja ei koskaan päästä happirikasta ilmaa pois sukelluksen aikana. Jos siis näet sukeltajan päästävän paljon kuplia, hän ei voi hyvin.
Pinnalle saapunut sukeltaja ei pysty kohdentamaan silmiään tai katsoo suoraan kaukaisuuteen.
Sukeltajan on vaikea pitää päätään vedenpinnan yläpuolella tai hän nykii tai on hidas.
Kursseilla opit, mikä kuuluu normaaliin sukeltamiseen ja mikä ei.