Hengityksen säätely perustuu hiilidioksidin pitoisuuteen veressä, ei siis hapen pitoisuuteen, vaikka usein näin virheellisesti kuvitellaan.
Hengenpidätyksen aikana tuntemus hengittämisen tarpeesta johtuu siis kohonneesta hiilidioksidin osapaineesta, kun emme hengitä hiilidioksidia ulos.
Vähäisen hapen määrä ei aiheuta tuntemuksia, joten sitä emme voi aistia. Se, että happi loppuu, ei siis tunnu miltään.
Kuva: Elina Manninen elinamanninen.com
Ylihengittäminen, eli hyperventilaatio ei kehitä fyysisiä ominaisuuksiamme. Päinvastoin. Keuhkojen tuuletuksella poistetaan elimistöstä hiilidioksidia ja veren hiilidioksidin pitoisuus laskee normaalia alemmalle tasolle.
Matala veren hiilidioksidipitoisuus aiheuttaa verisuonten supistumista ja vahvistaa hapen kiinnittymistä punasoluun. Happirikas veri ei pääse enää kiertämään tehokkaasti, eikä happi enää irtoa helposti lihaksien ja aivojen käyttöön.
Tyypillisiä hyperventilaation oireita ovat käsien ja sormien pistely ja puutuminen, huimaava tai sekava olo, sydämentykytys tai pahimmillaan jopa tajuttomuus. Jos koet tällaisia oireita harjoittelun aikana, hengitä rauhallisemmin.
Hengenpidättäminen tuntuu siis helpommalta, kun veren hiilidioksidipitoisuus on matala, mutta veren happipitoisuus laskee todellisuudessa nopeammin, sillä elimistö ei ala säästämään happea.
Jos hyperventilointi on ollut voimakasta, vaarana on, että hengityksen tarpeen tunne ei kasva tarpeeksi suureksi, ennen kuin hapen määrä putoaa tajunnan menettämisen rajan alle.
Hengenpidätysharjoituksissa harjoitetaan elimistöä sietämään korkeaa hiilidioksidin osapainetta. Korkea hiilidioksidin osapaine vastaavasti laajentaa verisuonia ja mahdollistaa hapen irtoamisen helpommin elimistön käyttöön. Elimistön hapenottokyky nousee, eikä se siirry kovassakaan rasituksessa enää niin helposti maitohappoa tuottavaan hapettomaan energiantuotantoon.
Kun hiilidioksidin osapaine nousee riittävälle tasolle ja hengenpidätys alkaa tuntua, elimistö alkaa säästämään happea. Parasympaattinen hermosto aktivoituu, pulssi laskee ja elimistö rentoutuu ja rauhoittuu. Ääreisverenkierto heikkenee ja verenkierto keskittyy aivoille ja tärkeille sisäelimille. Lisäksi perna supistuu ja sieltä vapautuu verenkieroon lisää happirikasta verta.
Tekemällä hengenpidätysharjoitukset oikein, elimistö tottuu hiljalleen korkeampaan hiilidioksidin osapaineeseen. BreathManual.com sivustolta löydät aloittelijoille suunnatun hengenpidätyksen harjoitteluohjelman.
Muista, että koskaan ei tarvitse pakottaa itseään pidättämään hengitystä.
Artikkelissa olevat linkit:
Comments